Non Violent Communication (väkivallaton vuorovaikutus, NVC)

Menetelmän kehitti 1960 –luvulla psykologian tohtori Marshall B Rosenberg (1934-2015). Prosessin avulla pyritään luomaan yhteys konfliktin osapuolien välille ja ylläpitämään sitä haastavissakin tilanteissa, kunnes ongelmaan löytyy ratkaisu.

NVC auttaa meitä saamaan yhteyden itseemme ja toisiin tavalla, joka saa luonnollisen myötäelämisemme kukoistamaan. Se antaa meille uuden tavan ilmaista itseämme ja kuunnella muita suuntaamalla huomiomme 4 alueeseen: siihen mitä me havaitsemme, tunnemme ja tarvitsemme, ja siihen mitä pyydämme rikastuttaaksemme elämäämme.

NVC kasvattaa syvällistä kuuntelemista, kunnioitusta ja empatiaa ja kasvattaa molemminpuolista tarvetta antaa sydämestä. NVC:n avulla voi helpommin ja ymmärrettävästi pyytää mitä haluaa, säilyttäen yhteyden toiseen ihmiseen ja ylläpitämään sitä haasteellisissakin olosuhteissa.

NVC vahvistaa kykyämme herättää myötäelävää suhtautumista toisissa ihmisissä ja omaa kykyämme vastata myötäeläen toisille ihmisille. Kaikkien tekojemme takana on jokin universaali tarve kuten luottamus, arvostus tai rauha. Kohdistamme huomiomme siihen tarpeeseen, joka ihmistä kussakin tilanteessa motivoi. Kun kaikki osapuolet ovat kuulleet toistensa tarpeet, löytyy yhteisymmärrys.

NVC: ssä puhutaan usein myös sakaalikielestä ja kirahvikielestä. Kirahvin korkea kaula ja suuri sydän symboloivat korkeaa näkökulmaa ja empatiakykyä. Kirahvi voi suurella näkemyksellään ja sydämellään nähdä tilanteiden laajemmat kokonaisuudet ja kommunikoida sydämestä sydämeen. Sakaalikieli taas perustuu mm. “räksyttämiseen”, syyllistämiseen, tuomitsemiseen, kritiikkiin, leimaamisen, uhkailuun, ansaitsemismetodeihin, vastuun siirtämiseen muille ja vertailuun.

Myötäelämistä estävä vuorovaikutus

Arvostelu

Voisitko tutkia mieluummin omia tunteita ja tarpeita, ennen kuin arvostelet, tuomitset luokittelet itseäsi tai muita. Kielenkäytön malleilla on suora yhteys siihen, suhtaudummeko ihmisiin empaattisesti vai väkivaltaisesti.

Vertaileminen

Vertailu estää myötätunnon sekä itseä että muita kohtaan. Kuvailu on tässä tapauksessa parempi vaihto vertailulle. Olemme kaikki ainutlaatuisia, omine lähtökohtineen ja mahdollisuuksineen.

Vastuun kieltäminen

Olemme jokainen vastuussa omista ajatuksistamme, tunteistamme ja teoistamme. Jos syytät muita ilman, että otat vastuun omasta osuudestasi asiaan, tilanne voi päätyä konfliktiin.

Vaatiminen

Halujemme ilmaiseminen vaatimuksina on myös myötäelämistä estävää vuorovaikutusta. Vaatimus voi tuntua uhkaavalta kuulijasta.

Rankaiseminen

Rankaisun ja palkitsemisen sijaan, olisi hyvä oppia tunnistamaan neutraalisti syy- ja seuraussuhteet NVC-prosessin avulla. Näin saisimme jokainen mahdollisuuden muuttua ja oppia tiedostamaan itse oman vastuun elämästämme.

NVC- prosessi

*Eivät asiat meitä huolestuta vaan se, miten ne näemme.*
*-Epiktetos*

askel Havainto

Mitä havaitsen “ Kuulen, että…

Mitä sinä havaitset “Kun sinä kuulet…

2. askel Tunne

Miltä minusta tuntuu “ Olen…(tunne)

Miltä sinusta tuntuu “Olet… (tunne)

3. askel Tarve

Mikä tarve aiheuttaa tunteeni…koska tarvitsen…

Mikä tarve aiheuttaa sinun tunteesi…koska tarvitset…

4. askel Pyyntö

Konkreettiset teot, joita pyydän “Voisitko…

Konkreettiset teot, joita sinä pyydät “Voisitko…

NVC:n ensimmäisessä askeleessa erotetaan havainto tulkinnasta. Kun sekoitamme havainnot ja tulkinnat, toiset ovat taipuvaisia kuulemaan viestissämme arvostelua ja pyrkivät vastustamaan sitä mitä sanomme. Esim. “Niina pureskelee kyllä aina kynsiään” NVC -> “Eilen illalla Niina pureskeli kynsiään televisiota katsellessa.”

NVC.ssä erotellaan varsinaiset tunneilmaisut niistä ilmauksista, jotka kuvailevat ajatuksiamme, arvioitamme tai tulkintojamme. Esim. “Olet epäluotettava ihminen.” NVC -> “Minua pelottaa, että odotan sinua turhaan luokseni tänään, koska viime kerralla et tullut, vaikka olimme niin sopineet.”

NVC:n kolmas askel on tunteidemme taustalla olevien tarpeiden tunnistaminen. Esim. “Et tullut taaskaan, olet petturi, en voi luottaa sinuun enää koskaan.” NVC ->“Olen pahoillani, kun et pääse tulemaan illalliselle, sillä olin toivonut, että voisimme viettää illan yhdessä.” Viimeisimmässä lauseessa puhuja tunnistaa oman vastuunsa tunteistaan/tarpeistaan.

Neljäs NVC:n askel koskee kysymystä, mitä haluaisimme pyytää toisiltamme, jotta elämämme olisi rikkaampaa. Koetamme välttää epämääräisiä tai monimerkityksisiä ilmaisuja ja muistaa käyttää myönteistä tekojen kieltä, sanomalla mitä haluamme, sen sijaan mitä emme halua. Mitä selkeämmin sanomme sen, mitä toisilta haluamme, sitä todennäköisemmin myös saamme sen. Esim. “Haluan, että ymmärrät minua.” Pyyntö ei ole selkeä. Sana ymmärtää ei tarkoita selkeää, konkreettista toimintaa. Sen sijaan puhuja olisi voinut sanoa: “Haluaisin, että sanoisit minulle, mitä kuulit minun juuri sanovan.”

Empaattinen kuunteleminen

Empatia eli myötäelävä kuunteleminen on kunnioittavaa toisen kokemuksen ymmärtämistä. Sen sijaan että olisimme valmiita myötäelämiseen, me usein tunnemme voimakasta houkutusta jakaa ohjeita tai vakuutteluja tai ryhtyä selittämään omaa tilannettamme tai tunteitamme. Empatia edellyttää kuitenkin mielen tyhjentämistä ja toisen kuuntelemista koko olemuksellamme. NVC:ssä kuuntelemme vain havaintoja, tunteita, tarpeita ja pyyntöjä, huolimatta siitä mitä sanoja puhuja käyttää itseään ilmaistessaan. Tämän jälkeen haluamme ehkä varmistaa, että olemme ymmärtäneet oikein toistamalla kuulemamme omin sanoin. Pysymme myötäelävinä, kun sallimme toisen ilmaista itsensä loppuun saakka. Vasta sen jälkeen kiinnitämme huomion ratkaisuihin tai avunpyyntöihin.

Lähde: Myötäelämisen taito, Marshall B. Rosenberg

Keskustele rakentavasti