Tällä hetkellä elämässäni, koen olevani enemmän voimassani ja eheytyneempi kuin koskaan ennen. Nautin elämästä, uskallan olla oma itseni ja tunnen kiitollisuutta menneisyyttäni ja sen ihmisiä kohtaan, sillä ilman heitä en olisi tässä nyt, vahvana ja aitona.

Palataan ajassa taaksepäin, jolloin minä elin elämääni kuin unessa. Suoritin asioita, reagoin negatiivisesti tunteella ihmisten tekemisiin ja tekemättä jättämisiin sekä mielipiteisiin ja miellytin. Elin toisten odotuksista enkä omieni. Hain jatkuvasti hyväksyntää muilta ja petyin kun en sitä saanut. Olin pari- ja ystävyyssuhteissa, joissa oli riippuvuusongelmia ja valtataisteluita. Pienensin itseäni ja uskoin, kun olin jollekin liikaa sitä tai tätä. En osannut tehdä omia rajojani ja ilmaista itseäni. Pystytkö samaistumaan?

Päädyttyäni sängyn pohjalle voimattomana tajusin, että tästä ei pääse kuin alemmas tai kokonaan ylös. Päätin nousta ylös ja lähteä tutkimusmatkalle syvälle itseeni ja elämääni, tiedustellen; mitä minä haluan ja tarvitsen. Uupumuksen ja burnoutin koettuani, innostuin yhä enemmän itseni kehittämisestä ja huolehtimisesta. Sillä eihän itsestä huolenpitäminen ole sitä, että toimii itseä vastaan, eihän? Lähdin tekemään muutoksia, jotka eivät olleet aina helppoja mutta olivat silti oikeita minulle. Ihmissuhteissa tein radikaaleimmat muutokset ja pelkäsin, että jään kokonaan yksin mutta sainkin enemmän kuin olisin koskaan uskonut! Uusia ihmisiä elämääni, korjaavia kokemuksia, eheytymistä, vapautta ja sisäistä voimaa.

Kun kouluttauduin uusiin ammatteihin ja kävin samalla läpi sisintäni, haavojani ja tein irtipäästöä useista eri asioista yhtä aikaa, olisin kaivannut yhtä paikkaa tai ihmistä, jonka kanssa käydä läpi kaikkea yhdessä. Tämä sai minut miettimään miksen itse tarjoaisi tätä mahdollisuutta muille, jotta muiden ei tarvitsisi kääntyä useiden eri tahojen puoleen vaan he voisivat löytää tien itseensä helpommin.

Näin syntyi ideani valmennuskonseptistani. Tutustu valmennukseeni alta lisää.